syyllisyyden hyvä puoli.

syyllisyyden hyvä puoli.

Sukella Raamattuun 9.5.2018
Usein ihmisen ensimmäinen reaktio sairauteen tahtoo olla katkeruus.
Joskus se kohdistuu muihin ihmisiin tai olosuhteisiin ja synnyttää syyllisyyden tunteita.
Sairaus on raskas elämänkoulu. Siitä voi jäädä mieli myös masentuneeksi.
Niin että, elämä tuntuu kadottaneen sen merkityksensä.
Silloin kun sairaus on pitkäaikainen, se muodostuu hyvin hallitsevaksi.
Sairauden läsnäolo myös tuo tullessaan helposti syyllisyyden. Tähän tilanteeseen tarvitaan usein keskustelua ja asiaan ”sisälle menemistä”. Siksi, että ihminen voi ”terveesti” arvostella syyllisyyttään ja myös suhdettaan Jumalaan.
Tarvittaessa katua, sekä että pystyy ottamaan vastaan anteeksiantamuksen tuoman Sanan.

Erinäisiä syyllisyyttä käsitteleviä tahoja.
Tätä voidaan käsitellä monilla eri sektoreilla.
– psykologia käsittelee syyllisyys kysymystä jo eletyn kokemuksen kannalta. Tutkii syyllisyyden tunteen osuutta ihmisen käyttäytymiseen ja samalla sen vaikutusta koko ihmisen persoonallisuuteen. Eikä siinä kiinnitetä kovinkaan suurta huomiota siihen, mikä oikeastaan aiheuttaa syyllisyyden tunteen.
– psykiatria syventyy lähinnä tutkimaan ihmisen sairaita syyllisyyden tunteita. Jostakin hyvin pienestä lähtökohdasta voi syntyä syvä koko elämää kahlitseva syyllisyyden tunne. Voi olla niinkin, että ihmisellä ei ole mitään osuutta kyseisiin asioihin, joista syntyy tämä syyllisyyden tunne. Tai sitten voi olla, että syyllisyyden tunne tyystin puuttuu tekemisistä, joita terve ihminen jopa kauhistuisi.
– oikeustiede tutkii taas tätä kysymystä aivan muulta kannalta. Se ei tutki syyllisyyden tunteita, vaan paneutuu ihmisen tehtyihin tekoihin. Syyllissyys luetaan vääriin tekoihin osallistumisesta. Sitä katsotaan, ei ihmisestä itsestään vaan yhteiskunnalliselta taholta. Ihminen on syyllistynyt laittomuuteen.
– On lisäksi vielä eettinen näkökanta, jota ei voida mitata siltä pohjalta, mitä tunteita jokin elämys, kokemus tai sitten teko voi synnyttää. Etiikka nojautuu omantunnon toimimiseen tai toimimattomuuteen.
– teologisena käsitteenä syyllisyys liittyy läheisesti syntikäsitteeseen. Sen piiriin kuuluu vahvasti synnintunto, ilman sitä ei voi olla osallisuutta Jumalan armoon. Syyllisyys on rikkomus Jumalan ilmoittamaa tahtoa vastaan, tai Häneltä saatavien tehtävien laiminlyömistä. Syyllisyydentunto voi olla voimakkaampi kuin itse synnintunto.
Syyllisyyden tunteen synty.
Tämä tunne on erikoislaatuinen mielipahan tunne. Tästä kuulemme paljon puhuttavan ns. mielensä pahoittajat. Joka itse asiassa on jotain aivan muuta, tehtyä mielen pahoittamista. Oikeaan syyllisyyteen voi sisältyä rakkauden, vihan, pelon, turvattomuuden ja turvan tarpeen tunteita. Siinä ilmenee erilaisten tarpeiden ja viettien välillä oleva ristiriita. Varsin varhaisessa vaiheessa lapsi voi saada sellaista painostusta, joka voi pysyä hänellä koko hänen ikänsä.
Tällöin lapsen tietoisuus oikeasta tai väärästä tulee ulkoapäin. Toiset hänen tekemisensä hyväksytään ja toiset ei.
Ensin näitä vaikuttajia ovat vanhemmat
hoitopaikat
opettajat
työnantaja
yhteiskunta.

SYYLLISYYS, JOTA EI TIEDOSTA
Syyllisyytensä tunteminen jo itsessään on raskas kantaa.
On helpompaa lähteä pakenemaan tätä tunnetta.
Kun eteen tulee tehtäviä eri kehitysvaiheissa, asettaen minuuden edessä sen ylivoimaiseksi, on houkutus väistää koko tehtävä. Tai sitten pyritään se vain unohtamaan.
Se voidaan unohtaa, mutta se jää alitajuntaan. Se taas kalvaa siellä ja aiheuttaa tietynlaista syyllisyyden tuntemista.
Tiedostamaton syyllisyyden tunne saattaa olla tietoisen salan pitämistä piilossa ja aika ajoin se pyrkii tulemaan tietoisuuteen.

Lapsen kokiessa, olleensa tervetullut, isän ja äidin rakkauden kohteeksi perheeseen, on hänelle hyvin merkityksellinen.
Kodin lämmin ilmapiiri ja huolehtiminen jokaisesta sen jäsenestä, antaa perusturvallisuuden.
Jokainen perheessä tulisi kokea, että hän on hyväksytty ja arvokas.
Hyvin ymmärrettävästi tulee esille myös ajatus, miten rakastettu lapsi voi lähteä maailmaan koettelemaan siipiään.
Kun on saanut lapsena rakkautta ja hyväksytyksi tulemisen, hoitoa ja onnistumisen iloa, sekä annettu omaa tilaa kehittymiseen. Silloin on luotu peruseväät hänen elämäänsä.

Murrosiän aikakin, kaikkine kiukkuineen ja pahan olon tunteineen ja agressioineen on hyväksytty ja annettu niillekin tilaa tulla ulos.
Annettu tilaa kielteisille tunteille.
Nuoruus ja lapsuus ajalta muodostuu sisälle ihmiseen myös erinäisiä tiloja, jotka näkyvät myös käyttäytymisessä, sekä ohjaavat sitä.

On pelkoa, on häpeää, syyllisyyttä, jotka kaikki ovat hyvin voimakkaita tuntoja.

Syyllisyys on jotain jostakin asiasta, jonka ihminen on tehnyt, tai jättänyt tekemättä.
Häpeä pyrkii ohjaamaan pois syyllisyyden tilasta, tai tekemään asian hyväksi jotakin.
Häpeää on raskas kantaa ja jos nuorena annetaan kantaa tällaista, on se hyvin raskasta.

Jos sillä vielä ei ole todellista pohjaa.
Nämä kaikki, pelko, syyllisyys ja häpeä ovat tuntoja, jotka ovat joko terveellä tai sairaalla pohjalla.
Nämä eivät useinkaan liity yksin kokemiseen, vaan ilmenevät jonkun toisen edessä.

SYYLLISYYS ON LAHJA.
Se on paljon parjattu tunne. Yksi tunnetuimmista sisäisen pahanolon aiheuttama tuska.
Se ei ole pelkkä terveen elämän edellytys, vaan se on myös lahja.
Joka tulee käyttää viisaasti. Taakka joka on poistettava.
Ensimmäiset syyllisyyden kokemukset saattavat olla jo kolmannelta ja neljänneltä ikävuodelta.

Syyllisyyttä on sekä aitoa että valheellista.
Se on tunne-elämän ristiriita.
Kun olemme rikkoneet hyväksyttyjä moraalisia tai sosiaalisia normeja, tai jos vain kuvittelemme rikkoneemme niitä.
Syyttävä ääni huutaa sisältämme ”syyllinen”

Se on kenelle tahansa pelottava vihollinen.

Useimmiten ihmisten elämässä syyllisyyttä on kolmella eri tasolla.
-tavallisten kokemusten ja ihmisten välisen kanssakäymisen kerros.
-syyllisyyden tunne toisiin nähden
– omien tunteidemme tasolla koettu syyllisyys.

Oma minä saattaa olla lempeä tuomari, mutta myös mitä armottomin.

Jumalan edessä tuntemamme syyllisyys ei johdu mistään yksittäisestä tapahtumasta, eikä sitä määrittele mikään tietty tapaus, mutta kuitenkin se on jokaisen pahan tekomme ja ajatuksemme taustalla.
Emme ole sitä, mitä meidän tulisi olla, tiedämme sen, tunnemme sen ja se saa meidät pelkäämään.
Jumalan oikeudenmukaisuuden ja kokonaisvaltaisuuden valossa suumme vaikenevat ja koko maailma joutuu tuomion alaiseksi. (Room. 3:19)
Sinä ja minä olemme todella syyllisiä syvällä sisimmässämme, emmekä tiedä, mistä aloittaisimme sen löytämisen.

Mikä sitten on aitoa tai perätöntä syyllisyyttä?
kaikki aito syyllisyys Jumalan edessä on oikeaa Jumalaan nähden.
Jumalan Sana on ainoa mittatikku tunteillesi.

Kun rehellisesti annamme Jumalan Sanan hallita elämäämme ja avoimesti käsittelemme elämässämme eteen tulevia ongelmia syyllisyydestä käsin, vapautamme itsemme perättömistä syyllisyydentunteista.

Väärä syyllisyys on vaarallista, mutta todellinen syyllisyys on tappavaa.
Se nakertaa sydäntä, heikentää luonnetta, katkeroittaa ajatusmaailman.

Se voi olla tappavaa, jos se salataan ja säilytetään.
Kuitenkin se on tarkoitettu avuksi, ei haitaksi.

Tukahdutettu syyllisyys tuhoaa.
Tunnustettu syyllisyys tuo lunastuksen.
Elämäämme uudistava syyllisyys on lahja, josta saamme olla kiitollisia.
Se on sisäinen hälytysjärjestelmä, jota ei ole tehty sivuutettavaksi vaan toteltavaksi.

Syyllisyys on yllyke, joka työntää meitä kohti anteeksiantoa ja parannusta
-tunnontuskia ja ehkä myös katumusta.
katumus on askeleen päässä parannuksesta.
Katumus on hyvästä, mutta se ei voi vapauttaa.
Paavali ylisti kristittyjä ystäviään Korintissa, koska heidän murheensa johti heidät parannukseen ja sen kautta vapautumaan.
(2. Kor. 7:9,10)

Luther kirjoitti: ”Se, ettei enää tee väärin, on todellinen parannus”

Jeesus piti parannuksentekoa välttämättömänä
(Luuk. 13:5)
Kohtaamme syntimme, on avoimuuden löytämistä.

Omien syntiensä tunnustaminen on, rehellisyyden löytämistä.

Luovun synnistäni, on yhtä kuin parannus.
Kun olen luopunut syyllisyydestäni ja hyväksynyt anteeksiannon, otan vielä yhden askeleen kohti uudenlaista elämää.
Elä anteeksiantamus. Perusasia uskovalla.
( 1. Joh. 1 ja 2 luku.

Myönnän syyllisyyteni, avuttomuuteni, heikkouteni ja tarpeeni.
On asian kielteinen, mutta tarpeellinen puoli.
Syyllisyys haluaa pysytellä piilossa ja kasvaa parhaiten eristyksissä ja rakastaa persoonallisuuden pimeitä lakaisemattomia nurkkia.

Se on kuin termiitti, joka piilossa syö ja tuhoaa, mutta valossa kuivaa ja kuolee.
(psalmi 32:3-5)
Tämä on psalmi, joka menee syvälle synnin juurille saakka (psalmi 51:5-6)

Tunnustus on tarpeellinen.
(1. Joh.1:9)
(2. Tämän todellisen vapautuksen syyllisyydestä tulee tunnustaa usko.
(3. Usko Jeesukseen Kristukseen, joka poistaa kaiken muotoisen ja kokoisen syyllisyyden.
Tunnustan suullani (Room. 10:9,10)
Gal. 2:20
Uuden näön mukaan toisten arviointi (2. Kor. 5:14)
Monenlaiset tehtävät (Room. 4:1-7)

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi Matt. 22:39)
Matt. 6:14,15 niin kuin haluat saada anteeksi
Matt. 7:12 Palvelun.

share

Recommended Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *