Kutsumusnäky.

Kutsumusnäky.

Ilosanoman ilta 31.8.
Taas kerran oli sellainen ilta Evankeliumintalolla, että aisti hyvin voimakkaasti Pyhän Hengen läsnäolon. Kuulijoita oli paikalla aivan kiitettävästi ja miten paljon olikaan netin äärellä seuraajia.
Nämä näkyväiset Herran huoneet ovat sellaisia ”tankkauspaikkoja”, missä käydään ottamassa vastaan sitä, mitä Herralla on varattuna jokaista varten. Paikallisseurakunnat ovat tärkeitä juuri siksi, että niissä kasvetaan hengellisesti ja otetaan omalta osalta vastuuta. Siellä myös ”hiotaan särmiä”, joissa meissä jokaisessa vaan tuppaa olemaan. Näin voimme kasvaa yhteisestä uskosta.
On myös tarpeellista aika ajoin pudistaa ”hengelliset pölyt” pois vaatteistamme. Ne kun tukahduttavat ja alkavat antaa omaa tuoksuaan. On osattava jättää taakse myös asioita, jotka eivät enää ole tarpeellisia.
Ylisyöminen hengellisesti myös ei anna pitemmän päälle oikeaa voimaa, vaan alkaa tukahduttaa vastaanottokykyä. Siksi on tarpeellista, että jaamme sitä eteenpäin, mitä Herra meille on antanut ja näin pysymme tuoreena ja vastaanottokykyisinä.
Ilta alkoi ”Kirkkauden kantajien laulaessa ja laulattaessa meitä kuulijoita. Näin he antoivat oman panoksensa jo heti alkuun.
Sitten Saara K. antoi henkilökohtaisen todistuksen siitä, miten hän uskon elämänsä on viime aikoina kulkenut. He ovat kulkeneet Pohjoiseen Norjaan ja taas välillä Latviaan. Sekä muita paikkoja tuli esille, missä he ovat käyneet julistamassa rauhaa ja rukoilemassa eri maiden puolesta.
Kysyessäni häneltä: ”Miten nuori ihminen lähtee tällaiseen mukaan?” hän vastasi että sisäinen kutsumus ja halu kertoa hyvää uutista saa hänet liikkeelle.
Eräs henkilö kertoi myös edellisen illan esirukousvastauksesta. Hänen kurkkunsa Herra oli parantanut. Kunnia Jumalalle.
Illan puhe, jonka Anniina tulkitsi Englannin kielelle käsitteli Jesajan 6 luvun alkujakeita. Jesaja, joka oli jo toiminut profeettana ja julistanut Profeetaallisia asioita, sai tässä kokea hyvin merkittäviä asioita. Se , että hän oli Herran temppelissä, valtasi hänet suuri Jumalan Pyhyyden läsnäolo. Jumalan pyhyys on jotain sellaista, mitä jokaisen ihmisen ja varsinkin uskovan elämässä tulisi kokea uudelleen ja uudelleen. Sitä ihmisenä emme kuitenkaan voi itse tehdä emmekä saada aikaiseksi.
Tämä pyhyyden läsnäolo on sellaista, mitä me todella tänään tarvitsemme. Kun kuljemme ihmisten joukossa ja näemme kaikenlaista Jumalattomuutta, turrumme itsekin helposti. Ajamme mukautua siihen ja näin se voima ja Jumalan läsnäolo hiipuu hengestämme. Siksi tarvitsemme huutaa Herran puoleen ja pyytää Hänen kosketustaan. Ei meillä tule olla pelkoa kohdata Herran läheisyyttä, päinvastoin. Voimme totisella mielellä anoa sitä.
Jesaja koki oman likaisuutensa ja saastaisuutensa, koska Jumalan pyhyys on puhdas ja oikeamielinen. Hän koki oikeanmielisesti sen, ettei hänenkään suu ole puhdas, eikä sieltä tule aina Jumalan mielen mukaisia asioita ulos. Tämä oli aivan rehellisyydestä lähtevä puhtauden kaipaus ja tunnustaminen. Siihen tuli lisäksi myös se ihmiselle niin tyypillinen puolustusasetelma. Asunkin vielä kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet.
Tämä oli aivan rehellistä tilintekoa Jumalan huoneessa, jossa oli väkevä Herran Hengen läsnäolo. Kun hän oli tässä tilanteessa näki hän yhden serafeista tulevan itseään kohti. Serafilla oli kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli alttarilta pihdeillä ottanut.
Tässä tämä Raamatun paikka kokonaisuudessaan.
Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.
2 Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät.
3 Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: ”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa”.
4 Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla.
5 Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.”
6 Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta,
7 ja kosketti sillä minun suutani sanoen: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu”.

Tämä on vahva esikuvallinen näköala siitä, mitä Kristus tuli tekemään meidän ihmisten edestä.
Jesajalle tämä oli varsinainen kutsumusnäky. Hän sai kokea juuri sen, mitä Kristus on valmis meille itse kullekin ilmoittamaan. Hänhän on tehnyt sen jo, mutta me tarvitsemme Hänen verensä puhdistavaa voimaa ja eheyttä yhä uudelleen ja uudelleen. Niin, että me voisimme olla niitä, jotka olemme saaneet kohdata Herran pyhyyden. Niitä, joilla on evankeliumin sanoma huulilla tuoreena. ”Voi minua, ellen minä evankeliumia julista” olivat Paavalinkin sanoja.
Markuksen evankeliumin 16:15 sanat kiteyttävät koko evankeliumin tärkeyden. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille”.
Jeesus sanoi: ”Minä olen tie totuus ja elämä”. Hän on ainut tie. Hän on ainut totuus, mutta ellemme tunne totuutta, emme voi olla myöskään vapaita, koska totuus vapauttaa. Hän on myös elämä.
Ilta päättyi yhteiseen Herran ehtoolliseen.
Sekä esirukouspalvelussa saimme siunata toinen toistamme ja julistaa anteeksiantamusta. Tästä illasta jäi siunaus.

share

Recommended Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.